En koe, että miulla olisi (ainakaan enää nykyisin), tapana valittaa asioista, mutta nyt kävi kyllä ihan ylikylän ärsyttämään.

 

En nimittäin jaksa ymmärtää, miksi ihmisten pitää jatkuvasti olla ilkeitä toisilleen? Luin aiemmin yhtä lempiblogeistani, ja suoraan sanottuna otti pannuun, kun luin, että tällekin ihanalle naiselle on joku ottanut asiakseen lähetellä ilkeitä kommentteja ihan huvin vuoksi. Itse en jaksa ymmärtää tuollaista. Ilmaisunvapaus meillä täällä Suomemme maassa on, ja siitä voimme olla ylpeitä, ja toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja sen ilmaisemiseen. Sitä en vain jaksa ymmärtää, että joku kuluttaa energiansa muiden haukkumiseen, kun ehkä parempaakin tekemistä olisi?!?

Vai onko sitten totta se, ettei näillä ihmisillä oikeasti ole muutakaan tekemistä? Lainkaan omaa elämää? Jos jonkun blogista ei pidä, voi sen sanoa kerran ihan asiallisesti, mieluusti vielä rakentavan kritiikin kera, ja sitten vaikkapa lakata lukemasta kyseistä blogia, jos siitä ei kerran pidä. Olenko aivan väärässä?

Se, että ihminen jatkaa törkyviesteillä pommittamista, osoittaa mielestäni vain sen, ettei kyseisellä ihmisellä ole lainkaan omaa elämää. Tai jos on, ei tämä ihminen ainakaan ole tyytyväinen omaan elämäänsä, ja siksi kokee tarvetta mollata muita.

Mutta kuten kommentoin tuon lempibloggarini postaukseenkin, antaa kateellisten olla kateellisia - sehän vain osoittaa sen, että kateuden kohteella on jotakin sellaista - ihania vaatteita, ihana koti, ihana elämä tms. - josta joku toinen jaksaa olla kateellinen. Itse olen todennut, että positiivisuus luo positiivisuutta. Jos haluaa itseään kohdeltavan hyvin, pitää myös muita kohdella hyvin. Silti jostain mutakuopista näitä ilkeitäkin ihmisiä aina silloin tällöin pulpahtelee ihmisten ilmoille. Niillä kannattaa kuitenkin haistattaa kukkanen jonka lehmä eilen söi, ja todeta, että

minä olen ihana nainen, ja hyvä juuri sellaisena kuin olen.

 

Rakkaudella,

Ninnou.