Lueskelinpa tässä muiden tästä samasta aiheesta kirjoitelleiden ajatuksia, ja törmäsin erääseen melko sanavalmiiseen bloggaajaan, joka kirjoittaa nimellä "Bras I Hate". Tämä on myös hänen bloginsa otsikko - Bras I Hate - A blog for the times you want something better for your boobs.

Hänen torstainen kirjoituksensa (Breast Reductions - A Topic Close to the Heart) kyllä kieltämättä pysäytti, ja sai miettimään omaa kehoaan ja siihen suhtautumistaan. Olen aivan nuoresta asti kaivannut rintojen pienennystä, ja sellaisen olisin varmasti näillä selkäkivuilla jo saanutkin, mutta kammoan arpia (rinnoissani on niitä aivan tarpeeksi muutenkin, kiitos vain!) ja toisaalta pelkään kipua, ja sitä tuntisinko osan itsestäni kadonneen jonnekin. Järkiperäisiäkin syitä on: haluan kyetä jonakin päivänä ruokkimaan lapseni omalla rintamaidollani, mikä on osoittautunut mahdottomaksi joidenkin rintojenpienennyksen läpikäyneiden kohdalla :/

Ja sitten se tärkein syy, ja myönnetään, tunneperäinen: Suvussani esiintyy rintasyöpää, ja haluan nauttia rinnoistani niin kauan kuin voin, sillä tiedän, että saatan jonakin päivänä joutua poistattamaan osan rinnoistani. Ehkä jopa poistattamaan ne kokonaan. Ajatus on niin rankka, että vaikka tiedän sen olevan vain pelkoa tulevasta, haluan nauttia nykyhetkestä täysin kokonaisena minuna (mitä nyt muutama kilo läskiä saisi kadota jonnekin hornan tuuttiin...).

Ymmärrän kuitenkin naisia, jotka leikkaukseen haluavat, ja erityisesti heitä, jotka ovat leikkauksen jo läpikäyneet. Päätös ei varmastikaan ole ollut helppo. Itse voin aivan avoimesti myöntää, että niin paljon kuin kurvejani rakastankin, olen usein harkinnut pienennystä jo aivan kosmeettisista syistä. Vaatteiden ostaminen on todella työn ja tuskan takana, ja moni tyyli on täysin ulottumattomissani, koska tietyt vaatteet vain istuvat huonosti isorintaisen päällä. Itse rakastan vaatteita ja pukeutumista, joten kieltämättä oikeasti välillä suorastaan suututtaa, kun meitä pienikokoisia mutta isorintaisia ei oteta lainkaan huomioon.

Myös urheillessa rinnat ovat usein tiellä, mikä ei voi olla vaikuttamatta painonpudotusyrityksiini, vaikkei se tietenkään ainoa osasyy epäonnistuneisiin laihdutusyritelmiini ole. Toisaalta jo pelkät selkäkivut saavat minut välillä raivon partaalle. Ja kyllä, minulla on ollut myös kunnollisia liivejä, mutta rintojeni paino sai niissäkin selkäni särkemään, koska meillä on sukurasitteena myös heikko selkä ja yliliikkuvat nivelet.

I Hate Bras on kuitenkin oikeassa siinä, että asiaan liittyy paljon tunteita, ja siksi tästä onkin vaikea kirjoittaa. Itse kehityin jo hyvin varhain - esimerkiksi ala-asteen viimeisellä luokkaretkellä otetuissa kuvissa minulla on jo c-kupin rinnat. Aika rankkaa 12-vuotiaalle tytölle. I Hate Bras kertoo laajalti omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan, mikä sai omatkin muistoni varhaisemmilta vuosilta nousemaan pintaan.

Pojat eivät onnekseni ole koskaan sen suuremmin huomautelleet rinnoistani, mitä en oikeastaan ihmettele, koska olen aina tullut paremmin toimeen poikien kuin tyttöjen kanssa. Tytöille, erityisesti pienirintaisille tytöille on isorintaisuuteni ollut usein ylittämätön este ystävyydelle, mitä en ole koskaan ymmärtänyt - eihän minuakaan haittaa se, että heillä on pienet rinnat.

Joidenkin osalta se on tunnetusti liittynyt siihen, että he ovat pelänneet poikaystäviensä juoksevan isojen rintojen perässä minun sänkyyni - no, kertaakaan tätä ei ole tapahtunut, eikä tule tapahtumaankaan. En harrasta yhden illan juttuja varattujen miesten kanssa - en ole koskaan harrastanut, enkä tule koskaan harrastamaankaan, olenhan jo oman kultani löytänyt <3

Toiset toki kokevat vain olevansa tylsiä rinnallani - heh, huono sanaleikki, my bad. "Kuka nyt vilkaisisikaan pienirintaista, kun Pamela Anderson seisoo vieressä" - no, aika moni, kuten pienirintaiset ystäväni - ne harvat - ovat saaneet todistaa... Faktahan on, että isorintaista naista ei tulla pokaamaan, vaikka haluttaisiinkin, koska isorintaisten oletetaan olevan jotenkin saavuttamattomissa. Huoh. Paitsi ne känniääliöt, joiden viimeisetkin itsesensuurin rippeet ovat valuneet kurkusta alas tuoppien tyhjentyessä - ne, joiden mukaan kukaan ihan viisas nainen EI lähde.

Naiset osaavat olla julmia toisiaan kohtaan. Minun oletetaan usein olevan täysi lutka ihan vain siitä syystä, että minulla on tavallista suuremmat rinnat. Ja tämän olen saanut myös kuulla. Usein. Ja useimmiten täysin tuntemattomien suusta. Monilla naisilla on myös kummia taipumuksia tulla koskettelemaan ja taputtelemaan rintojani samalla tavalla kuin täysin vieraat koskettelevat joidenkin naisten raskausvatsoja. Yllättäen ja lupaa kysymättä. Aika oksettava taipumus minusta. Kuin olisin jokin esine, jota on ohimennen aivan pakko koskettaa. Dziisus.

Itse olen törmännyt ennakkoluuloihin myös yliopistopiireissä. sen lisäksi, että minun oletetaan olevan "helppo" tai "antelias", oletetaan minun myös olevan tyhmä, ja minulle puhutaan alentuvasti. Joillekin ei vain voi mennä jakeluun, että älykkäälläkin voi olla isot rinnat. Joten please, lakatkaa puhumasta minulle kuin idiootille, niin minä lakkaan kohtelemasta teitä kuin ilmaa. Deal?

I Hate Bras kirjoittaa myös siitä, kuinka monet miehet ilmoittavat isorintaisen naisen nähdessään pitävänsä enemmän pepuista. No kiitos. Ehkä heillä on tarve vain todistaa, etteivät ole kiinnostuneita, tai etteivät ainakaan ole ainoastaan sen takia kiinnostuneita, mutta isorintainen nainen kuulee tuolla kohtaa vain tämän: "Et ole mielestäni viehättävä." I Hate Bras kertoo myös, kuinka oli alkanut etsiä Internetistä tietoa hakusanoilla "Ovatko isot rinnat viehättäviä?". Tähän seuraavaan ilmiöön olen törmännyt itsekin... Hän kertoo, että etsinnän tuloksena oli vain kasa artikkeleita ja kirjoituksia, joiden tarkoituksena oli vahvistaa pienirintaisten naisten itsetuntoa.

Noh, eihän siinäkään sinänsä mitään vikaa ole, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan tämä tehdään aina jonkinlaisen vastakkainasettelun kautta: pienet rinnat in, isot rinnat out. Ihan kiva, jos satut olemaan pienirintainen. Isorintaiselle se on vähän ikävämpi juttu. Jos jokapaikassa toitotetaan, että pienet rinnat ovat ihanat, pienet rinnat ovat seksikkäät, pienet rinnat sitä ja pienet rinnat tätä - mistä isorintaiselle löytyisi tällaisia vastaavia artikkeleita ja kirjoituksia? Eipä oikeastaan mistään. No ehkä jostain pornosivuilta, mutta eipä se lohduta teini-ikäistä tyttöä, jolla on ehkäpä ihan muu ammatti mielessä, kuin pornotähti...

Kuten I Hate Bras:kin toteaa: On kyse valinnasta. Valinnasta johon meistä jokaisella tulisi olla oikeus. Valinnasta päättää omasta kehostaan. Voisimmeko siis alkaa ystävällisesti kehumaan toinen toistamme, riippumatta rintojemme koosta, ja antaa tulevien sukupolvien tytöille ja naisille olla tai olla olematta tyytyväisiä omiin kehoihinsa sellaisina, kuin ne ovat. Lakataanhan tuomitsemasta toisiamme pelkän ulkonäön tai varsinkaan rintojen koon perusteella?! Jookos? Mikäli joku haluaa pienennyttää rintansa, hänellä on siihen oikeus. Mikäli joku haluaa suurennuttaa rintansa, on hänelläkin siihen oikeus.

Oikeastaan ainoa ero, mikä pienennyttämisen ja suurennuttamisen välillä on, ainakin minun mielessäni, on se, että pienirintainen voi suurentaa rintojaan (siis muiden silmissä) myös leikkaamatta niitä, ja siten arvioida, auttaisiko rintojen suurennus itsetunto-ongelmiin.
 
Sen sijaan isorintaisten leikkaustarve on usein useiden osatekijöiden summa. Kyllä - selkäsärkyihin saattaa saada apua liikunnasta, ja oikeankokoisista rintaliiveistä saattaa olla apua. Vaatteita voi teettää oikean kokoisiksi - siis ne, joilla siihen on varaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikilla ei ole varaa ostaa kalliita rintaliivejä tai teettää vaatteitaan. Me myös joudumme kohtaamaan paljon enemmän ennakkoluuloja, kuin pienirintaiset kanssasisaremme (toisten mielestä olemme idiootteja, toisten mielestä lutkia).
 
Erona on siis se, että meillä ei ole mahdollisuutta "testata" olisiko leikkauksesta apua - rintamme kun eivät tuosta noin vaan taianomaisesti katoa jonnekin! Emme siis voi etukäteen tietää, pääsemmekö eroon säryistä, itsetunto-ongelmista, tai muiden meitä kohtaan tuntemista ennakkoluuloista.
 
(Ja vaikka täysin vieraat ihmiset lakkaisivatkin kiinnittämästä meihin huomionsa, eivät kaikki tuntemamme ihmiset heti muuttaisi kummallisia käsityksiään meistä.)

En siis todellakaan halua kenenkään kokevan olevansa muita huonompi tai parempi. Siitä huolimatta väitän, että keskikokoisten ja pienten rintojen (A-C-kuppi) omistajilla on helpompaa: sopivankokoisia vaatteita löytyy helpommin, selkäsäryiltä on helpompi välttyä, urheilu on helpompaa, eivätkä ihmiset ole yhtä hanakoita kommentoimaan ulkomuotoa. Itsetunto-ongelmia meillä kaikilla on varmasti jossakin vaiheessa elämäämme, mutta niitä ei saisi purkaa muihin.

<3 Ninnou

 

Ps. Itse pidän niin pienistä, kuin isoistakin rinnoista. Tasapuolisesti.

 

Ja hei, pienenä lisähuomautuksena: mikäli jaksoit lukea tämän mielettömän pitkän ja mahdollisesti puuduttavan avautumiseni, kehotan lukemaan myös ensimmäisen blogipostaukseni - isorintaisten naisten oikeuksien julistukseni. Sekin on puhdasoppinen itkupotkuraivariavautuminen, mutta täyttä asiaa sekin.