Ihana ilma ulkona. Siis niin päivällä kuin yölläkin... Päivällä aurinko paistoi ihan mielettömän kauniisti ja lämmittikin jo ihan mukavasti, mutta vielä kauniimmaksi osoittautui kuitenkin yö. Kirjoittelen tätä päivitystä tässä kello kahden aikoihin yöllä, ja koirani päättivät äsken haluta ulos... Lupailtujen revontulien toivossa pukeuduin sitten miehen OnePieceen ja lähdin ökösien kanssa vilkaisemaan, jos edes pieni pilkotus jostain näkyisi. No, ei näkynyt, mutta jotakin melkein parempaa oli luvassa... Taivas oli täsyin pilvetön, ja kuu ja tähdet valaisivat pihaa täydellisesti, vaikka katuvalot olivatkin pimeänä (lienee turha mainitakaan, että pelkään kuollakseni pimeää...). Tähdet tuikkivat kirkkaina ja kuukin oli lähes täysi. Ihan mahtava ilma olla ulkona siis! (mitä nyt oli ehkä hiukan pimeää...)

Täällä maalla asumisessa on se hyvä puoli, että ulos voi lähteä pukeutuneena ihan mihin vaan, ja naapurit korkeintaan toteavat, että jaa, tuolla se kylähullu taas menee... Tänäänkin hain postia pääkallopaidassa ja pikkumyykuvioisissa pyjamanhousuissa. Kaupungissa asuessani en voinut kuvitellakaan astuvani ulos ilman täyttä sotamaalausta ja peilinkin edessä oli pakko vierailla ainakin kahdesti ennen kauppaanlähtöä. Viimeksi äidin luona käydessäni äiti joutui kahdesti muistuttamaan, että "Vaihtaisit nyt edes farkut jalkaan" kun olin noissa luottomyyskäpöksyissäni iloisesti lähdössä kauppaan. Tosin äitinikin asuu maaseudulla, mutta enpä minä täälläkään näissä housuissa sentään kauppaan lähde...

Myy-pyjaman housujen kuosi.
(Ja näissä siis liikun ihmisten ilmoilla. Voi luoja.)

 

Kävinpä tuossa juuri Colour me ! -blogissa lueskelemassa, mitä Ia oli ehtinyt päivitellä blogiinsa sitten viime vierailuni, ja huomioni kiinnittyikin aika nopeasti todella tutunnäköiseen keltaiseen mekkoon, ja tarkemman tutkailun perusteella totesin, että kyseessä oli sama mekko, jota olin itsekin aiemmin hypistellyt, mutta jota en väinsä puolesta uskaltanut ostaa. Alkoi vähän harmittaa.

Ei siis se, että Ialta kyseinen mekko löytyy, vaan se, etten osaa ikinä ostaa juuri muita värejä, kuin iänikuista pinkkiä ja mustaa. Juu, sinivihreänä ja smaragdinvihreänä löytyy muutamia kappaleita, samoin lilana, mutta siinäpä se sitten... Tänään kaupungilla silmiini sattui ihana trenssi. Pinkki trenssi. Hyihyi. En ostanut, koska rahatilanne ei antanut periksi, mutta mieleni kyllä teki. Mutta pinkki olkoon tästä eteenpäin kirosana vaatekaapissani! Eli no more pink for me please. Lisää oranssia, keltaista, sinistä, vihreää, punaista, violettia ja muita kivoja värejä. Nams.

Hyviä vinkkejä värikuurille saa kyllä kieltämättä juurikin tuolta Ian blogista, sillä en ole pitkään aikaan nähnyt noin taitavaa värisilmää kenelläkään. Tykkään siitä, että ihmiset yhdistelevät värejä pukeutumisessaan, mutta miljoona eri väriä samassa asussa ei kuitenkaan jaksa innostaa, etenkin jos värit liikaa riitelevät keskenään. Ialla ei tätä ongelmaa kuitenkaan ole. Ihan mahtava blogi, ihan mahtava nainen ja ihan mahtavia kuvia, kannattaa käydä katsomassa, jos et vielä ole ehtinyt neidon blogiin tutustua!

Ian blogin innoittamassa kävin hieman haistelemassa H&M:n sivuilla, josko sieltä jotain kivaa ja värikästä löytyisi. Ja löytyihän sieltä:

Kuvat hm.com
 
Tuo oikean yläkulman punainen mekko on aika herkku,
ja malliltaankin mielestäni aika kiva hieman boobsikkaammallekin tytsylle!
Vasemman yläkulman kuvassa kivointa on ehkä leikkaus,
vasemmassa alakulmassa taas väri.
Oranssi mekko on ihan täysi kymppi niin väriltä kuin malliltaankin...
 
 
Tämän voisin huolia vaikka kummassakin värissä:
Kuvat: hm.com
 
 
 
Kuvat: hm.com
Ja kukonaskelta, ah!
(Juu, pinkki on edelleen kirosana, mutta tuolla kukonaskeleella mennään jo
aika kauas tämän tytön mukavuusalueelta...)
 
 
 
Kuva: hm.com
Pilkkua...
 
...ja pitsiä!
Kuva hm.com
 
 
Kuvat hm.com
 
Ihanaa vihreää <3
Nämäkin voisin huolia vaikka kaikki... <3
 
 
 
Kuvat hm.com
 
Iloisen värisiä pöksyjä :D
(Ja taas pinkkiä...)
 
 
 
Kuvat: hm.com
 
Pari aika kivaa hametta.
(Ja taas sitä pinkkiä :/ Mutta oikeasti taidan tykätä tuosta raidallisesta enemmän!)
 
Ja vielä yksi "pikku" herkku:
Kuva: vogue.co.uk
Versace for H&M cruise collection.
 
***

Myös ihanan Iinan blogissa ehdin tiistai-iltana vierailla katselemassa mitä neitokaiselle kuuluu, ja kovin ahkeranahan sitä oli taas oltu :D Tällä kertaa kirjoitus (tai oikeastaan lähinnä kommenttiosio) liippasi sen verran läheltä oman blogini aihealuetta, että katsoin asialliseksi käydä myös Iinalle kommentoimassa. Iina kirjoituksessaan hieman anteeksipyyteli muotojansa, minkä itse (monen muun kommentoijan ohella) katsoin turhaksi, koska kyseinen nainen on kaunis ja sopusuhtainen juuri sellaisena kuin on. Onneksi moni muukin oli kanssani samaa mieltä ja ilmaisi tukensa tissi- ja kroppapaineiden kanssa painiskelevalle MouMou:lle. Noh. Kuten olen jo aiemminkin todennut, niin rinnoissa ei mielestäni ole mitään anteeksipyydettävää, olivatpa ne minkä kokoiset tai muotoiset tahansa.

Keskustelua on käyty myös laihtumisesta ja rintojen katoamisesta sen myötä. Toisia harmittaa rintojen katoaminen laihtumisen myötä, toisia ei. Tuohon en voi kommentoida muuta kuin että ollapa niin onnekas, että se noin helppoa olisikin. Itsellänihän kuppikoko on liiveistä riippuen noin 75E-75G (ja kyllä, kuulun siihen riipputissien ryhmään, jolle nimenomaan liivien mallilla on vaikutusta myös liivien koon valinnassa). Laihtuminen vaikuttaa rintoihini tasan sen verran, että kuppikoko seilaa sinne 70DD-75D:n paikkeille. Ei siis voi varmaankaan väittää vielä kovinkaan pieniksi näitä boobseja silloinkaan. Eli ainoa keino saada nämä katoamaan on kipaista kirurgin veitsen alle, mikä taas on omasta elämäntilanteestani johtuen tällä hetkellä mahdotonta... Pöh.

Ja kuten jo aikaisemmin kirjoitin, en varmaankaan edes vielä moneen vuoteen haluakaan rinnoistani eroon, sillä tiedän joskus mahdollisesti vielä ehkä joutuvani kirurgin veitsen alle, halusin sitä tai en, joten näillä mennään, mitä on annettu. (Ja joo, olisin kyllä varmaan aika tyytyväinen jo tuohon 70DD:hen. En silti väheksy pienempirintaistenkaan tissipaineita. Maailma on julma, ja meillä jokaisella on varmastikin tietty käsitys siitä, miltä oman kehon tulisi näyttää, toiset kaipaavat isomia, toiset pienempiä, eikä siinä ole mitään vikaa. Iinasta en voi sanoa kuitenkaan muuta kuin sen, mitä jo hänen blogiinsakin kommentoin, eli: "Ihana hame, ihana nainen ja ihanat tissit!".

***

Ian blogiin palailen vielä sen verran, etten voi olla ihailematta kuvia Ian punaisista hiuksista. Ah. Itselläni odottaa punaruskea hiusväri kaapissa kokeilijaansa, mutta pelkään vaan niin kovasti tätä värin vaihtoa. Olin todella kauan blondina (oma aito värini on sellainen strawberry blonde, eli hiukseni ovat aika vaaleat, mutta punainenkin sävy sieltä seasta löytyy. Isäni ja isoäitini ovat molemmat olleet nuoruudessaan punatukkaisia.), sitten värjäsin hiukseni tummaksi ja tässä sinimusta/tummanruskea-akselilla olen väijyskellyt jo pitkään.

Hiusteni luonnollinen sävy on varmastikin aika lähellä tätä...

Tällaisissa hiustyyleissä minut on vielä muutama vuosi sitten nähty...

Nyt olisi ehkä aika viimein vaihtaa taas väriä, mutta uskallusta puuttuu... Olen tässä yrittänyt perustella itselleni, että "täytyy ensin leikata hiukset" mutta sillä saan itseni vain venyttämään värjäämistä entistä pidemmälle, koska en todellakaan ole mikään parturikampaaja, ja paikallisista kampaamoista minulla ei juuri hyvää sanottavaa ole. Ylihintaista lopputulokseen nähden, voisin väittää... 

Jotakin tällaista kaipailisin, mutta rohkeus ei vielä oikein riitä:

Vasemmanreunimmaisen kuvan punainen olisi jotenkin sellainen aika turvallinen,
kun taas keskimmäisen väri on ihanan raju...
Oikeanreunimmisen kuvan väri on se, jota olen ihaillut ehkä kauimmin, tällaiset hiukset mummollani oli nuorena!
(Kuulemma yhtä pitkätkin aikanaan...)

Ostamani väri ei tietenkään ole mitään verrattuna Ian hiuksissa loistavaan punaiseen, mutta ehkäpä punaruskea on hyvä silta siirtyä tuollaisiin hieman rajumpiin punaisiin... Hiukan kyllä pelottaa, että pääsenkö sitten enää koskaan siitä punaisesta eroon... Onneksi hiukseni kasvavat nopeasti...

Jospa tässä sitten vaikka tänään keskiviikkona tulisi värjättyä nuo hiukset :D Siitä sitten päivitystä huomenna päivemmällä, yhdessä OnePiece-kuvan kanssa, kun mies nyt ensin opettaa, kuinka nuita kuvia siirretään... En ole ihan sinut tuon järjestelmäkamerani kanssa...

 

<3 Ninnou