Voi iik, millaiset kaksi päivää...
Keskiviikko, 29.2. - Karkauspäivä
Reklamaatio!
Kysyin mieheltä, että mennäänkö naimisiin vai ostatko hamekankaan?
Mies: "En osta, eikä mennä."
Minä: "Jompikumpi on pakko valita."
Mies: "En usko tollasiin hölynpölyjuttuihin - tee reklamaatio, niin arkistoin sen reklamaation mappi ööhön ja tilaan sille mapille menolipun Jurvan kuntaan."
Höh. Miks miehet pilaa aina kaikki hyvät jutut.
Olisin halunnu uuden hameen. :(
No, se siitä pettymyksestä... Ilta toi kuitenkin tullessaan muuta jännää, ja tätä olenkin pantannut keskiviikkoillasta asti!
Voitin OnePiecen Facebook-arvonnassa!!! Siis minä, joka en ikinä voita mistään mitään! Olin ihan fiiliksissä, vaikka kilttinä (tai sitten todella todella tyhmänä) tyttönä tilasinkin haalarin miehelle, enkä itselleni, kun mies toivoi haalaria jo joululahjaksi... Nyt vasta tuli mieleen, että hetkinen, minähän siinä kilpailussa voitin, miksen siis tilannut itselleni sitä haalaria. Höh.
Kun en sitä hamekangastakaan saanut...
Noh, enää asialle ei tietenkään voi mitään... Jommankumman näistä olisin kuitenkin itselleni tilannut, mikäli olisin itselleni tilannut:
Molemmat kuvat ovat siis OnePiecen sivuilta.
Olisihan noihin ihana sujahtaa, ja ymmärrän kyllä senkin, että ne ovat mukavat esim. muuttoreissulla (kuten sain lempibloggaajani blogista lukea, mutta jotenkin olin kyllä hienoisesti hämmentynyt, kun nuori nainen kulki eilen vastaani kirkkaan pinkkiin (teddy?)haalariin pukeutuneena, vetäen perässään paria matkalaukkua - Helsingin Rautatieasemalla! Mikäli tunnistat itsesi tästä, onnittelut rohkeudesta! Itse en ehkä olisi aivan näin pitkälle kehdannut mennä. Mutta tosi rohkeaa siis.
(Itse junaan päästyäni kiroilin epämukavia farkkujani... Kengät sentään vaihdoin villasukkiin kotimatkan ajaksi...)
Illalla muru vielä ryhtyi maalaamaan kännykkäni takakuorta uuteen uskoon :D Saa nähdä millainen takakansi minua odottaakaan...
Torstai, 1.3. - Helsinkipäivä <3
Oi kuinka jo kaipasinkaan Helsinkiin - tosin herätys aamuneljältä ei kuulu suosikkeihini, mutta minkäs teet, kun mentävä on. Aamu alkoi kuitenkin mielenkiintoisesti, kun konduktööri lipuntarkastuksen lisäksi pysähtyi kehumaan joululahjaksi saamaani puhelinta ainakin viideksi minuutiksi O_o Mukava poikkeus VR:n normaalikäytäntöön palkata töihin ainoastaan sitruunan syöneitä hapansilakoita.
Tämän erikoislaatuisen tapaamisemme jälkeen heitin korkkarit nurkkaan ja vaihdoin villasukat viluisia varpaitani lämmittämään. Uni tuli ennen kuin ehdin edes takkiani riisua (minuthan tunnetaan kyvystäni nukkua ihan missä tahansa). Heräsin Tikkurilassa ja torkuin vielä Pasilaan asti.
Helsinkiin päästyäni noudin paluulipun ihanasti remontoidusta lipunmyyntisalista <3 ja lähdin sitten metsästämään täydellistä aamiaista. Normaalikäytäntöni vastaisesti päätin jättää Metsätalon ihanan puuro, sämpylä &appelsiinimehu-kombon väliin ja nauttia Arnoldsilla bagelin. Arnoldsilla en oikeastaan lainkaan osannut päättää mitä ottaisin, kun lähes kaikki vaihtoehdot saivat veden kielelle, mutta päädyin lopulta ihanaan Chicken&Bacon -bageliin. Arnoldsillahan on nyt tarjous, jossa normaalihintaisen bagelin ostaja voi myös ostaa niin limun kuin donitsinkin 1€/kpl, joten mukaani lähti myös juotavaa sekä kinuski original... Mitä ihanuutta <3 En muista koska olisin viimeksi käynyt Arnoldsilla herkuttelemassa, joten koen ansainneeni pienen mässäilyhetkeni <3
Siirryin kuitenkin Metsätalolle nauttimaan herkuistani ja kun lopulta lähdin luennolle, se mokoma olikin peruttu. Odottelin sitten kaksi tuntia pyörien ympyrää kyseisessä rakennuksessa, hoitaen puhelimen ja netin välityksellä kaikenlaisia koulu- ja työasioita. Toisen luennon olisi pitänyt alkaa kahdeltatoista, mutta yllätys yllsätys, sekin oli peruttu. Maksoin siis aivan turhaan 50€ junalipuista Helsinkiin ja takaisin. Herkutella olisin voinut kuitenkin varmaan vaikka Tampereella tai Jyväskylässäkin, mikä olisi tullut maksamaan aika paljon vähemmän.
Pieni kiukkuhan siinä sitten nousi pintaan, mutta kipittelin sitten kiltisti rautatieasemalle. (Tai oikeastaan en niin kovin kiltisti - kävin nimittäin Miqin myymälässä, mistä löysin taas kaikenlaista ihanaa. Mitään en ostanut, mutta kuvia räpsin sitäkin enemmän (ja ihan luvan kanssa!). Mutta siitä sitten seuravassa postauksessa...)
Lohdutin itseäni vielä pussillisella Susupaloja (siis mä olen jäänyt niiiiin paljosta paitsi, kun en oo maistanu näitä aikaisemmin - tuollaisen pussinhan syö tyhjäksi vartissa!), ja odottelin junaa eräässä nimeltä mainitsemattomassa aseman kahvilassa. Otin mukavan asennon ja surffailin kaikessa rauhassa kännykälläni netissä - kunnes seinän takaa kahvilan keittiön puolelta alkoi kuulua suoranaisen kissatappelun ääniä O_o Kuulosti epäilyttävästi siltä, että pomo höykytti työntekijää. Toki alaistaan saa tarvittaessa ojentaa, mutta kieltämättä tuollainen huuto vie ruokahalun. Voinen väittää, etten ollut ainoa joka nosti kytkintä tuon metakan kuullessaan.
Laiturialueella puolestaan kuvattiin erästä YLE:n kanavilla esitettävää ohjelmaa, ja aika moneen kertaan näyttiin kyseinen otto otettavan uusiksi. Alkoi suoraan sanottuna odottelu jo tympiä, joten kyllä siinä vaiheessa kiittelin jo luojaani (kuka sitten lieneekin), kun näin junan kaartavan ihan ajallaan asemalle. Kotimatkakin meni iloisesti nukkuessa.
<3 Ninnou
Kommentit